~I Will Protect You~ Part 10

Juliet:
En tiedä olinko iloinen kun kuulin totuuden hänestä. En ollut kuvitellut mitään sellaista! Kyllä hän vaikutti pahikselle ja aika huolettomalta... Mutta se että hän todella oli hakannut jonkun hengiltä. Se oli jo aika paha.

Seuraavana päivänä olimme taas koulussa. Harry oli taas palannut tuttuun flirttailevaan tyyliinsä.
"Juliet!" Harry huudahti kun olin etsimässä kirjojani kaapista. Hän oli jäänyt puhumaan parille tytölle ja jäänyt jälkeen. Nyt hän kuitenkin hölkkäsi kaapilleni ja jäi nojaamaan viereiseen.
"Älä suunnittele mitään täksi illaksi, meillä on treffit Nallen kanssa!" Hän sanoi ja hymyili minulle tuttuun tapaansa.
"Onko jotain tapahtunut?" Kysyin kummissani, samalla kun lukitsin kaapin.
"Ei kait.. Pitää vaan käydä puhumassa tulevasta ja kaikkea" Harry selitti ja lähdimme kävelemään käytävää pitkin.
"Ahaa! Voitko odottaa tässä hetken, käyn vessassa" Ilmoitin ja jätin Harryn seisoskelemaan käytävän reunalle. Menin tyttöjen vessaan ja kävelin pesualtaiden ja peilien luo.
Harjasin hiukseni ja henkäisin pari kertaa syvään. Seuraava tunti minulla olisi L.L:län kanssa ja aioin kertoa hänelle mitä oli tapahtunut.
Yhtäkkiä kuului kova pamahdus ja näin peilin kautta kuinka kahden vessakopin ovet tempaistiin auki.
"Ehdittiin jo odotellakkin sinua pikkuhuora" Carolyn tokaisi ja tuli ulos vessasta, kasvoillaan epämielyttävä hymy. Toisesta kopista tulivat Kim ja Hayley, hänen "palvelijansa".
Käännyin ympäri.
"Mitä haluat?" Kysyin kyllästyneenä. Olin ilmeisesti Carolynin silmätikku, koska olin suositumpi kuin hän joissain piireissä.
"Kuinka paljon jouduit maksamaan sille jenkille, että hän suostui esittämään poikaystävääsi!? Suoraan sanottuna sairaan naurettava ajatus!!" Carolyn ilkkui ja Kim ja Hayley nauroivat mukana.
"Oliko teillä jotain oikeaa asiaa?" Kysyin silmiäni pyöritellen.
"Älä esitä tyhmää! Tiedät aivan hyvin miksi minä satun vihaamaan sinua entistä enemmän nyt" Carolyn sähähti, päässessään todelliseen aiheeseen. Minä en vain tiennyt mistä hän puhui.
"Mitä on tapahtunut?" Kysyin silmät selälläni. Carolyn näytti hetken kummastuneelta, ennenkuin  pahansuopa hymy palasi.
"Sinun tärkeilevä isäsi sattui juuri eilen erottamaan minun isäni! Voisin lyödä sinun pientä huoran naamaasi!" Carolyn kivahti ja astui askeleen lähemmäs.
Tiesin, että Carolynin isä oli yksi alempi arvoisemmista ministereistä. En kyllä tiennyt että isä olisi erottanut hänet...
"Luuletko, että se on minun syyni!?" Kivahdin takaisin.
"Sinun pieni saastainen perheesi aiheuttaa harmia! Ja missä on äitisi? Tajusiko hän, että perheesi on täysi paska!?" Carolyn minulle päin naamaa. Se oli jo liikaa.
"Sieluton ämmä" sähähdin ja läimäytin Carolyniä poskelle niin kovaa kuin jaksoin. Carolyn kirkaisi ja menetti tasapainonsa. Samaan aikaan vessan ovi aukesi ja Harry marssi oikopäätä sisälle. Hän nappasi minut mukaansa ja lähti vessasta samantien.
"Mitä tapahtui?" Hän kysyi lopulta, kun olimme päässeet tarpeeksi kauas. Selitin tilanteen ja kysyin samalla oliko se totta. Harry näytti miettivän hetken ja tekstasi sen jälkeen jollekkin.
"Erittäin todennäköisesti se on totta. Eikös äitisi kuollut... Autokolarissa kun olit 3-vuotias?" Harry kysyi hiljaa, katsoen minua silmiin täysin vakavana. Nyökkäsin ja käänsin sen jälkeen katseeni pois. En halunnut palata siihen hetkeen. Palava auto, huutavia ihmisiä, verta ja ambulanssin ääniä. Äiti ei vastannut kun huusin häntä. En unohtaisi sitä ikinä.



Kirjotin yhteensä 4 tuntia tätä!! Olkaa onnellisia!xD