~I Will Protect You~ Part 18

Harry:
Navigaattori piippasi kimeästi kun olin ajanut parisen minuuttia syrjäistä metsätietä. Olin kuulemma saapunut päämääräni, mutta yhtään taloa en nähnyt. Tieltä lähti vain juuri ja juuri auton levyinen polku poispäin. Ilmeisesti tontti oli tuon mökkitien päässä.
Sammutin auton ja hyppäsin ulos. En halunnut ottaa sitä riskiä, että auton ääni kuultaisiin.
Lähdin juoksemaan niin nopeasti kuin kivultani pystyin. Minun pitäisi päästä lähelle ja löytää mahdollinen pakoreitti.. Otin aseen vyöltäni ja latasin sen. Ja olin valmis käyttämään sitä.


Juliet:
Tom tyrkkäsi minut ulko-ovesta ulos ja painoi taas aseen selkääni vasten. Puristin huuleni tiukasti yhteen ja yritin tarkkailla ympäristöä. Olisiko minulla mahdollisuutta paeta? Valitettavasti jouduin tyrkkäämään idean pois päästäni heti. En edes tiennyt missä olin! Eksyisin metsään ja harhailisin siellä loppuelämäni...
Tom talutti minut talon sivulle, mistä näki hyvin kauemmas. Vierestämme lähti nousemaan kallio, jonka reunoilla ei ollut korkeita puita. Yritin etsiä jonkinlaista radiomastoa tai jotain, joka kertoisi ettemme ole täysin keskellä korpea, mutta minua ei onnistanut.
"65, valmiina siirtoon" Tom sanoi yhtäkkiä takanani. En aluksi tajunnut kenelle hän puhui kun en voinut kääntyä ympäri. Pian kuitenkin kuului napsahdus ja radioääni vastasi jotakin. Radiopuhelin..
Päätin alkaa pelata aikaa.
"Kenelle sinä työskentelet?" Kysyin ja yritin kuulostaa huolettomalta.
"Se ei ole sinun asiasi" Tom vastasi töykeästi ja tökkäsi minua aseellaan
"Ei sitten... Mitä tässä on tapahtumassa?" Kysyin tyhmästi, yrittäen viivytellä parhaani mukaan.
"Sinä!! Sinä- et ymmärrä!!" Tom yhtäkkiä ärähti kovaan ääneen, kuulostaen epätoivoiselle. Hämmentyneenä pyörähdin ympäri.
"ÄLÄ KÄÄNNY TAI TAPAN SINUT!" Tom karjui täyttä kurkkua ja löi minua salaman nopeasti aseella päähän. Isku osui vasempaan ohimooni ja maailma keikahti. Kaaduin maahan ja iskin pääni maahan.
Sekavana yritin saada pääni toimimaan. Päätä jyskytti hurjana, ja tunsin jotain lämmintä valuvan ohimoani pitkin.
"YLÖS SIELTÄ!!" Tom karjui uudelleen ja riuhtaisi minut hiuksista ylös. En yksinkertaisesti pysynyt pystyssä iskujen jälkeen vaan horjahdin eteenpäin, milloin Tom tyrkkäsi minua takaapäin.
Makasin maassa enkä saanut silmiäni auki. En voinut käsittää mitä tapahtui. Tom oli täysin sekaisin mieleltään! Aluksi hän oli hiljainen ja kylmä, mutta yhtäkkiä hän räjähti.
"Saatanan ämmä" Tom ärähti jostain yläpuoleltani ja repäisi minut ylös käsistä. Horjuin kauheasti ja silmissäni sumeni, mutta Tom piti minut pystyssä.


Harry:
Mökki tie loppui yhtäkkiä ja näin vaalean talon kulman. Ja Tomin auton... Ajattelin ensin mennä suoraan sisälle, mutta nyt päätin ajatella asiaa paremmin. Lähdin juoksemaan pois polulta, metsään. Kiersin metsän kautta lähemmäs taloa, mutta huomasin kuinka maasto lähti nousemaan. Kiipesin ylös päin ja toivoin, etten ollut eksynyt. En ollut odottanut tällaistä maastoa.. Pystyisinkö liikkumaan korkealla ilman että minua huomattaisiin?
Tulin kukkulan huipulle ja huomasin sen olevan kallio, joka oli juuri mökin vieressä. Ehkä jos menisin reunalle, näkisin olisiko pihalla joku...
Kun lähdin kävelemään hiljaa kohta reunaa, huomasin talon pihalla hahmoja. Tom ja Juliet.
Melkein tuntui, että olisin voinut huutaa helpotuksesta kun näin Julietin seisovan. Mutta sitten tajusin hänen paitansa ja päänsä olevan veressä. Ja sen että Tom piteli häntä pystyssä.
Mietin pikaisesti vaihtoehtoja mielessäni. Jos lähtisin alas, Tom huomaisi minut ja ampuisi Julietin...
Otin oman aseeni esiin ja tähtäsin huolellisesti. Luoti yltäisi Tomiin jos tuuli tyyntyisi...
Sitten huomasin jotain. Punainen täplä Julietin pään kohdalla. Tunnistin sen välittömästi. Tarkka-ampujan tähtäin.
Peräännyin välittömästi reunalta ja haroin pusikkoa katseellani. Eipä pitkään tarvinnut etsiä.. Näin tumma hiuksisen miehen makaavan parinkymmenen metrin päässä minusta, kallion toisella laidalla. Hänellä oli harmaa maastoutumispuku ja laadukkaan näköinen ase.. Epäilemättä hän oli täällä estämässä Julietin karkaaminen.

Tiesin heti mitä minun piti tehdä. Peräännyin ja lähdin kiertämään miehen taakse. Onneksi hän oli niin keskittynyt, ettei kuullut kuinka lähestyin. Hermostuksissani astuin muutaman risun päälle, mutta mies ei reagoinut.. Olin aivan hänen takanaan kun aloin kuulla kauempaa jyminää... Tarkka-ampuja kuuli sen myös ja hänen keskittymisensä herpaantui. Käytin tilaisuuden heti hyväkseni. Hyökkäsin hänen kimppuunsa ja löin häntä niskaan niin kovasti kuin pystyin. Tiesin heti osuneeni oikeaan kohtaa kun mies valahti rennoksi allani... Otin aseen ja potkaisin miehen kauemmas.


Juliet:
Tom oli nyt hiljaa ja tuiotti jonnekkin. Olin hänen tiukassa otteessaan, enkä pystynyt edes ajattelemaan karkaamista. Yritin vain keskittyä tajuissani pysymiseen..
Yhtäkkiä kuulin kuitenkin matalaa jyminää joka lähestyi. Ajattelin ensiksi autoa, mutta ääni tuli ilmasta. Pian puiden latvojen yläpuolelle ilmaantui musta helikopteri. Minua oli tultu hakemaan! En pääsisi pakoon!
Yhtäkkiä kuului kuitenkin kova laukaus ja välittömästi puristin silmäni kiinni.
Tom kuitenkin alkoi huutamaan vieressäni ja suorastaan tyrkkäsi minut luotaan. Mätkähdin maahan ja peitin pääni uutta laukausta peläten.
Samassa kuuluikin toinen laukaus ja Tom huusi entistä enemmän.
Käännyin katsomaan ja näin kuinka Tom piteli jalkaansa. Helikopterin huumaava meteli sattui korviin, eikä minulla ollut mitään käsitystä mitä tapahtui.
Kuka oli ampunut? Ja miksi Tomia!?
Yhtäkkiä helikopterin ääni alkoi vaieta. Katsoin taivaalle ja näin kuinka kopteri lensi kovaa vauhtia poispäin. Pian sen ääni vaimeni kokonaan. Jäi vain Tomin vaikerrus.
En tiennyt mitä minun pitäisi tehdä... Nousin huojuvasti seisomaan ja menin lähemmäs Tomia. Hän katsoi minuun, kärsivin silmin.
Tom avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta huuto keskeytti hänet.
"Juliet!"
Tunnistin äänen ja pyörähdin ympäri. Harry juoksi luokseni ja tempasi minut heti leveää rintaansa vasten. En saanut sanaa suustani, niin helpottunut olin...
"Olen niin pahoillani!" Harry mumisi korvaani vasten ja kuulin kivun hänen äänessään. Tajusin mitä hän oli tehnyt päästäkseen tänne, ollessaan noin vahingoittunut!
"Kaikki hyvin!! Et olisi saanut tulla!!" Älähdin ja tunsin kuinka kyyneleet vyöryivät kasvojani pitkin.
"Shh.. Kaikki on nyt hyvin" Harry sanoi hiljaa ja vetäisi minut taakseen. Käännyin katsomaan Tomin suuntaan ja näin kauhukseni, että hänellä oli ase ohimollaan. Ja kaiken lisäksi hän itki.
"Minä yritin.. Mutten pystynyt. Anna anteeksi isä!!" Hän huusi. Harry peitti nopeasti silmäni ja kuulin laukauksen. Sen jälkeen tuli täysin hiljaista..




Anteeks kauheesti että on kestäny näi pitkään!! Mulla on ollut iha hirveesti tekemistä (kävin venäjällä, kokeet, isoskoulutus, tukarihommat, valtakunnalliset..) että huhuhuh!! Mutta nyt, vihdoin jatkoin!!!! Tuntupa hyvältä pitkästä aikaa!! Joo elikkä moi vaan kaikille!