~I Will Protect You~ Part 19

Juliet:
Tuli täysin hiljaista ja tunsin väriseväni. Ensimmäistä kertaa olinpaikalla kun joku kuoli... Eikä Tom edes tuntunut niin pahalta kuin olin luullut..
"Juliet.." Harry kutsui hiljaa ja otti käden pois silmiltäni. Hän käänsi minut samantien selin Tomiin päin ja halasi minua.
"Kaikki on kunnossa.." Mumisin, vaikka niin ei tosiaankaan ollut.
"Älä yritä huijata minua" Harry sanoi, vakavana. En ollut oikein nähnyt häntä näin vakavana.. Huumori sopi hänelle kuitenkin paremmin.
Lähdimme kävelemään poispäin mökiltä. Harry piti minut tiukasti kylkeään vasten, mikä ei haitannut minua ollenkaan. Minulla oli ollut niin yksinäinen olo ilman häntä. Harry todellakin oli paras henkivartija jonka voisin saada...

Pitkän mökkitien päättyessä, näin ison autorykelmän tiellä. Tunnistin mustat maasturit ja henkilöt niiden ympärillä.
Ihmiset alkoivat heti hälistä kun tulimme näkyviin ja McGazill juoksi heti meitä kohti.
"Oletko kunnossa neiti Carter!?" Hän kysyi heti kun kohtasimme, ja viittoi muita tulemaan lähemmäs.
"Joo.. Mutta Harry-" ehdin aloittaa, ennen kuin McGazill kääntyi Harryn puoleen.
"Saisit tupenrapinat jos et olisi tehnyt niin hyvää työtä!" McGazill sanoi ja näytti ankaralle.
"Pitäähän sitä vähän koetella rajoja" Harry vastasi ja virnisti. McGazill naurahti vapautuneesti ja muutama mies (ilmeisesti McGazillin alaisia) tuli luoksemme ja toivat sidetarpeita. Eräs heistä oli aikeissa katsoa päätäni, mutta Harry tuhahti ja otti sidetarpeet häneltä.

"Sattuuko tämä?" Harry kysyi kun hän varovasti puhdisti haavaa ohimollani. Istuimme nyt McGazillin autossa ja olimme matkalla takaisin kaupunkiin. Rikostutkijoita oli jätetty mökille etsimään ruumiin ja tutkimaan tarkemmin..
"Eiii.." Vastasin ja pysyin paikallani, jotta Harry saisi työnsä tehtyä. Jos tämä tilanne olisi tapahtunut pari viikkoa sitten, olisin ollut tulipunainen ja hermostunut. Mutta nyt oloni oli pelkästään hyvä Harryn kanssa. Tietyllä tavalla tunsin hänet jo, enkä enää punastellut kuten alussa.. Oli hän silti hyvännäköinen, ei se mihinkään ollut muuttunut.
"Noin... Älä jooko heiluttele päätäsi nyt vähään aikaan" Harry sanoi ja hymyili. Nyökkäsin ja käännyin katsomaan ikkunasta ulos. Olisin voinut pomppia ympäriinsä jos olisin jaksanut. Niin onnellinen nyt olin..
"Kertoiko Kim teille?" Harry kysyi McGazillilta. Kuuntelin keskustelua tosin vain puoli korvalla..
"Lääkäri soitti ensin meille, että olit karannut. Soitin Kimille jotta hän jäljittäisi sinut, mutta hän tiesikin minne olit mennyt. Saimme tietää matkalla mitä oli tapahtunut..." McGazill vastasi ja pudisti päätään.
Harry kertoi tämän jälkeen kaiken mitä oli tapahtunut ja mainitsi helikopterin.
"Hmmm tämä juttu ei ole ohi. Löisin vaikka päästäni vetoa, että helikopteri kuului terroristi ryhmälle, jonka oli tarkoitus noutaa Juliet Tomilta.. Mutta he näkivät ilmasta kuinka maassa tapahtui kummia, joten he pakenivat ja jättivät Tomin itsekseen kärsimään.." McGazill mietiskeli ja kaartoi sairaalan pihaan.
"Me emme siis saa olla yhtään helpottuneita vielä?" Harry kysyi matalalla äänellä, niin että hädintuskin kuulin sen.
"Tottakai tämä tilanne pelasti paljon. Mutta ongelmat vasta alkoivat" McGazill vastasi kylmästi.




Noniiiiih mä haluisin tietää taas kuinka vanhoja te ootte xD ja puhutteko jollai murteella!! Mullon vähä tyhmät kysymykset mut oon utelias xD Ite oon siis 15 ja puhun (ainaki kaikki valittaa) aika vahvaa savoo (meinasin kirjottaa savvoo mut en kuiteskaa!!xD)