~Memories and Misunderstandings~ *Part 15*

(Iiris) Aamulla heti herättyäni menin tutkimaan nettilehtien etusivuja. Silmiini pomppasi heti eräs otsikko: "Niall Horanilla ongelma: Amanda Styles raivoissaan Horanin lähimmälle tyttöystävälle Iirikselle" Mitä ihmettä?! Eihän Amanda ollut minulle vihainen? Vai oliko? Onko hänellä ja Niallilla jotain? Ei!! Ei kumpikaan heistä voisi tehdä niin! Eilinen tappelu ei johtunut minusta vaan Mirellestä!  Tämä meni oikeasti liian pitkälle. Otin kännykkäni ja valitsin numeron. "Hei..." Kuului Amandan samea ääni. "Hei Amanda, miten voit?" Minä kysyi varovasti. "Päähän sattuu mutta muuten kyllä kai.." Amanda huokaisi." Eh.. Tuota.." Minä änkytin samalla kun mietin kannattiko Amandalle kertoa juoruista. Hän voisi stressaantua pahemmin." Niin?" Amanda kysyi kummissaan odottaen että kakaisisin asiani." Ei mitään! Toivottavasti olosi paranee!" Minä sanoin päätöksen tehnyäni." Öh.. Kiitos" Amanda vastasi selvästikkin epäillen. Lopetin puhelun ja soitin heti perään Niallille." Hei!" Minä tervehdin." Moi Iiris! Mitä kuuluu?" Niall kysyi." Ei kovin hyvää. Oletko nähnyt uutisotsikoita?" Minä kysyin. "Eikai taas? Kuka nyt on uhrina?" Niall kysyi ärtyneenä. "Sinä, minä ja Amanda. Meillä on muka kolmiodraamaa" minä vastasin raskaasti huokaisten."Voi ei!! Tulkitsiko se paparazzi Amandan eilisen huudon riidaksi sinun kanssasi?" Niall kysyi myöskin huokaisten." Näköjään" minä vastasin. "Voi p.... Tietääkö Amanda?" Niall älähti ja kuulin kuinka hän lähti kävelemään."Ei varmaan. En viitsinyt kertoa hänelle äsken. Pelkään että se pahentaisi hänen oloaan" minä selitin. "Se on varmaab paras ratkaisu." Niall myönsi." Niin..no mutta nähdään pian!" Minä sanoin ja lopetimme puhelun. (Amanda) Olin maannut sängyssä jo kolme tuntia hereillä tekemättä mitään. En ole varma mikä minuun eilen iski mutta se jätti kamalan pään säryn. Kuulin rivakan koputuksen ovellani ja Riina tuli sisään. "Huomenta Amanda. Voitko paremmin?" Hän kysyi ja laski tee mukin yöpöydälleni. "Paremmin kuin eilen." Minä mumisin peittoni alta. Riina ja Harry olivat jääneet luokseni nukkumaan joten Harrykin ilmaantui ovelle. "Huomenta Am" hän sanoi ja tuli istumaan sänkyni jalkopäähän. "Aijotko noustakkin?" Harry jatkoi." En" minä vastasin. Kuulostin varmasti uhmaikäiseltä kakaralta mutta en halunnut kohdata todellista maailmaa. Peiton alla oli turvallista eikä pikku paskiainen nimeltä Nick voisi pilata kaikkea. "No kyllä sinä vielä nouset, ainakin kun äiti käy ostamassa suklaajäätelöä" Harry sanoi ja tiesin hänen hymyilevän. Kuulin Riinan naurahtavan. "No ehkä silloin" minä mumisin ja yritin itsekkin olla hymyilemättä. Olin hulluna suklaajäätelöön. Ja ehkä se auttaisi sydän suruissa.Harry ja Riina lähtivät huoneesta ja minä nousin istumaan. Kello oli melkein kaksi iltapäivällä. Otin tee kuppini ja join sen kerralla tyhjäksi. Oloni tuntui heti paremmalta mutta jäin silti sänkyyni. Miksi minun täytyisi murehtia Nickistä ja Mirellestä? Kumpikaan ei kaivannut huomiotani enää! Hymyillen kääriydyin peittoni alle ja nukahdin uudestaan.