~Memories and Misunderstandings~ *Part 12*

(Amanda) /sillä välin kun muut ovat keikalla\ Olin seurustellut Nickin kanssa yli vuoden. Hän oli täydellinen! Aina kohtelias, huomaavainen ja rakastava. Olimme sopineet että menisimme puistoon tänään. Katsoin telkkaria ja odotin että Nick lähettäisi viestin kertoakseen olevansa valmis. Kännykkäni piippasi ja avasin saapuneet viestin innoissani. "Sori, mut tää ei toimi. Mä en haluu enää jatkaa." Nick lähetti minulle. Hymyni hyytyi ja silmäni täyttyivät välittömästi kyyneleistä. Miten hän saattoi tehdä noin!? Meillä ei ole ollut mitään riitaa ja juuri eilen kävimme elokuvissa. Miten niin suhde ei toiminut!? Paiskasin kännykkäni lattialle niin että takakansi lennähti irti. Olin järkyttynyt ja vihainen. Halusin halata jotakuta juuri nyt. Missä Harry onkaan? Ainii heillä on keikka. Niin! Siellä ovat varmasti tytötkin! Puin vaatteet päälleni ja pummin äitini takin taskusta pari puntaa bussia varten. Pääsin esiintymisareenalle nopeasti ja syöksyin takaovelle. "Hei, tänne ei ole vapaa kulkua!" Gorillan näköinen vartija huudahti ja asettui oven eteen. "Minä olen Amanda Styles, Harryn sisko!" Minä huudahdin ja pysähdyin hänen eteensä. "Niinhän ne aina väittävät!" Mies vastasi eikä hievahtanutkaan. Olin juuri alkamassa valittaa kun kyseisestä ovesta tuli Paul. "Hei Amanda mitä sinä täällä?" Paul kysyi ja tuli luokseni. " Haluan päästä Harryn ja poikien luo" minä selitin ja kyyneleet nousivat taas silmiini." Mitä on tapahtunut?" Paul kysyi huolissaan." Ei mitään, haluan vain nähdä Harryn" minä vastasin ja yritin hymyillä." Hyvä on, mennään sisään" Paul sanoi ja katsoi minua vieläkin huolissaan. Gorillamies väistyi ja me menimme sisään. Kuljimme tummia käytäviä pitkin back stagelle. Kuulin poikien laulavan Heart Attackia ja heidän äänensä saivat minut rauhoittumaan hiukan. Istuin mustalle nahkasohvalle ja tukehdutin nyyhkäyksen tyynyyn.