The Opposite part 39

Jeanna:
Suustani pääsi yllättynyt huudahdus kun Harry törmäsi minuun takaapäin. En ehtinyt reagoida mitenkään vaan iskeydyin päin Zayniä ja kaaduimme kaikki kolme reunan yli.
Tuuli tarttui vartalooni heti kun tipuin ukkospilvien sekaan, enkä järkytykseltäni pystynyt muuta kuin sulkemaan silmäni. Vatsani tuntui kääntyvän solmulle, eikä sitä helpottunut täysin holtiton putoamiseni. En enää tiennyt missäpäin oli maa, niin monta volttia olin jo tahtomattani heittänyt. Olin sataprosenttisen varma, että kuolisin. En kyennyt kuin pyytämään anteeksi vanhemmiltani, jotka joutuisivat miettimään miten katoamiseni ja kuolemani liittyivät toisiinsa. Siis jos ruumiini pystytään edes tunnistamaan.

Kuitenkin yhtäkkiä tippumiseni loppui kuin seinään ja ilma karkasi keuhkoistani. Luulin hetken verran, että oli jo osunut maahan mutta sitten tunsin käsivarren vatsani ympärillä. Avasin kyynelien sumentamat silmäni ja näin yläpuolellani Zaynin, jonka siivet löivät raivokkaasti pitääkseen meidät ilmassa. Tarrasin Zaynin paitaan ja vasta sitten huomasin Harryn, jonka Zayn oli jotenkin saanut heitettyä selkäänsä, siipien väliin. Hänen päänsä roikkui Zaynin olkapäällä rentona, enkä tiennyt oliko hän tajuissaan vai ei.
"PIDÄ KIINNI!", Zayn huusi jyrähtävän ukkosen yli ja yhtäkkiä syöksyimme kohti maata. Jääkylmä sade tuntui ruoskivan kasvojani, mutta pystyi silti erottamaan maan kaiken harmauden keskeltä.
Puristin Zayniä sormet valkoisina ja keskityin puristamaan suuni kiinni etten oksentaisi. Katsoin ylös ja näin kuinka mustat siivet levähtivät auki ja vauhtimme hidastui. Helpotus vyöryi ylitseni, mutta se vaihtui kauhuun kun tuuli heitti meidät rajusti vasemmalle. Kiljuin ja kuulin Zaynin kiroavan ennen kuin syöksyimme taas alaspäin. Suljin silmäni ja valmistauduin henkisesti iskeytymään maahan.

Tuulen ulinan yli kuulin Zaynin huutavan jotain ennen kuin hän irrotti otteensa minusta. Tipahdin alas ja mätkähdin mutaiseen maahan kovan lätsähdyksen saattelemana, epäilemättä vain muutaman metrin korkeudelta. Avasin silmäni ja haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla. Vettä satoi kaatamalla, mutta erotin silti puiden latvoja näköpiirissäni.

Kohottauduin hitaasti kyynerpäideni varaan ja kipu iski heti vasempaan käteeni. Kohotin tärisevän käsivarteni ja näin hitaasti tummuvan mustelman. Kipu kuitenkin kertoi, että jotakin oli varmasti poikki. Vedin nopeasti henkeä ja käännyin katsomaan taakse ja huomasin parinkymmenen metrin päässä Zaynin joka oli polvillaan Harryn vierellä.
"Z-Zayn?", korahdin ja hoipertelin lähemmäs. Zayn kohotti katseensa ja hänen murtunut ilmeensä sai minut pysähtymään.
"Mitä tapahtui? Miksi-", aloitin ennen kuin katseeni osui Harryn rintaan, josta sojotti katkennut seiväs. Tumma veri oli jo tahrannut hänen paitansa rintamuksen, eikä vuotaminen näyttänyt loppuvan.
Kompuroin Harryn vierelle ja tipahdin polvilleni märkään mutaan. Kyyneleet valuivat jo valmiiksi litimärille kasvoilleni, mutta en olisi voinut välittää vähempää.
"Harry! Katso minua!", nyyhkin ja vapisevin käsin käänsin Harryn kasvot omiani päin. Tummat kiharat kehystivät hänen kasvojaan ja hän näytti melkein nukkuvalta, jos verivanaa suupielessä ei laskettu.
Mutta Harry ei reagoinut.
"Harry! Älä nyt, et jätä minua!"
"Jeanna...", Zayn mumisi mutta en kuunnellut. Ravistin Harryn olkapäitä epätoivoisesti ja yhtäkkiä hänen silmänsä raottuivat. Vihreät silmät tuijottivat tyhjää hetken ennen kuin katseemme kohtasivat ja Harryn suupielet kohosivat hieman.
"Hei.", hän sanoi matalalla, hieman kurnuttavalla äänellä.
"Harry! Kaikki on hyvin, me olemme tässä.", henkäisin helpottuneena, mutta Harry huokaisi raskaasti.
"Minulla on vahva tunne.. ettei kaikki ole hyvin. Huomaathan..", hän tuhahti sarkastisesti ja hitaasti nyökkäsi kohti seipään palasta rinnassaan.
"Harry...", nielaisin ja yritin parhaani mukaan pidätellä kyyneliä. Harry hymyili ja kohotti kätensä poskelleni.
"Älä itke. Sinä olet kunnossa, se on tärkeintä."
"En ole kunnossa jos sinä et ole.", alahuuleni alkoi vapista, mutta Harry naurahti.
"Älä huoli, Zayn pitää sinusta huolta. Toivottavasti hän... onnistuu paremmin kuin minä.", Harry yski ja verivana hänen suupielessään kasvoi. Siitä huolimatta hän hymyili mikä sai sydämeni särkymään.
"Eikö vain Zayn? Pidät hänestä huolta?"
Zayn ei saanut sanaa suustaan vaan nyökkäsi, ja Harry hymyili jälleen paljastaen hymykuoppansa.
"Näetkö? Zayn saa parhaan työn maailmassa."
"Harry... Olen niin pahoillani.", kuiskasin ja hetken mielijohteesta kumarruin alas ja suutelin Harryn verisiä huulia. Ensisuudelmamme oli täynnä epätoivoa ja surua, mutta minun oli pakko tehdä se.
"No... Ainakin saan kuolla onnellisena.", Harry mumisi ja hitaasti hänen kätensä valahti poskeltani. Tuijotin jähmettyneenä kuinka hänen silmänsä sulkeutuivat ja hänen keuhkonsa henkäisivät viimeistä kertaa. Sen jälkeen tuli hiljaista.