The Opposite part 37

Jeanna:
Sisälle saavuttuamme kuljimme hitaasti syvemmälle taloon, epäilemättä kohti kellaria ja vankisellejä. Kävelimme Zaynin, Harryn ja Lavinian takana enkä keksinyt muuta kuin tuijottaa Zaynin selkää. Toivoin totisesti että hänellä olisi joku suunnitelma sillä jos joutuisimme selleihin, pois pääseminen olisi mahdottomuus..
Purin huulta hermostuneena ja vilkaisin Zachariakseen, joka käveli hiljaa, vakavan näköisenä vierelläni. Minusta tuntui pahalta, että hänenlaisensa mahtava ihminen joutui ongelmiin. En ollut hänen ongelmistaan isoin, mutta täällä olemistani ei kyllä painettaisi villaisella kenenkään heidän kohdallaan.
Käänsin katseeni Nialliin, joka piti katseensa maassa kävellessään ja näpräsi käsirautojen ketjua ajatuksiinsa uppoutuneena.

"Kaikki ok?", kysyin hiljaa ja Niall nyökkäsi kääntyen katsomaan minua. Oli jopa hieman outoa nähdä hänet näin innottomana, sillä hän oli aina yrittänyt piristää pahojakin tilanteita. Se oli yksi niistä syistä miksi pidin hänestä.
"Eipäs keskustella siellä takana.", Derrec käski kopean kuuloisena ja kääntyi kurkistamaan Harryn olkapään yli minua. Mulkaisin häntä vastaukseksi, mutta se ei häntä hetkauttanut.
"Tuolla asenteella ei pitkälle pötkitä.", Derrec totesi ja jatkoi matkaa, vain pysähtyäkseen käytävän varrella olevan oven eteen. Emme olleet vielä samalla sellikäytävällä missä olimme aikaisemmin käyneet, joten nousin varpaisilleni kurkkiakseni mitä Derrec teki.

Harryn siipien välistä yli näinkin syyn pysähdykseemme. Liam, se poikien vanha ystävä, seisoi Derrecin edessä kummastuneen näköisenä. Hän näytti samalle kuin kaikki muutkin täällä, vaikkakin hänellä oli hienon näköinen kultainen riipus kaulassaan.
"Katsos, taisi Pikkumiehellä mennä hyvin.", Derrec naurahti ja taputti Liamia olalle. Liam huokaisi ja katsoi miestä synkästi.
"Älä kutsu minua noin."
"Voisin keksiä paljon pahempaakin, joten tyydy siihen mitä saat. Ja mitäs muuten sanot tästä? Vanhoja tuttuja kaikki eikö vain?", Derrec katseli meitä ja hymyili sitten Liamille, joka katsoi Zayniä epävarman näköisenä.
"Sinä sait heidät kiinni?"
"Epäilemättä. Tai oikeastaan hain vain heidät pihalta."
"Hän..", Liam viittoi Zayniin, "Eikö hänen pitäisi olla demoni?"
Silloin Zacharias astui eteenpäin niin pitkälle kuin ketjut vain antoivat periksi. Liam kohotti katseensa häneen, mutta en enää nähnyt hänen kasvojaan.
"Liam, kaikki on taas kunnossa. Zayn on taas oma itsensä.", Zacharias sanoi rauhallisesti ja kuulin Liamin henkäisevän.
"Miten se on mahdollista? Gideon-"
"Älä kuuntele häntä vaan tee miten sinusta on oikein. Zayn on syytön kaikkeen, ja hän- me kaikki- tarvitsemme apuasi. Olet ilmeisesti päässyt neuvostoon, mistä onnittelen sinua, mutta nyt voit vaikuttaa asiaan.", Zacharias puhui nopeasti, peläten että Derrec keskeyttäisi hänet. Mies kuitenkin seisoi rennosti ja kohotti kulmiaan.
"Tuoko on kaikki mitä voit sanoa? Miten tuo voisi muka olla syytön? Demonien kanssa leikkiminen on hänen oma ongelmansa.", Derrec totesi, taputti Liamia olalle ja viittoi meitä jatkamaan matkaan.

Lähdimme kaikki vastentahtoisesti liikkeelle mutta Niall katsoi nopeasti taakseen Liamia, joka tuijotti peräämme. Kuulin rapinaa ja Niall otti pikaisesti muutaman nopean askeleen eteenpäin.
"Mikä tuo oli?", kysyin tällä kertaa niin hiljaa, että vain Niall varmasti kuuli.
"Odota.", hän sanoi äänettä ja sainkin heti vastauksen kysymykseeni.
"Derrec, pudotitko tämän?", Liam kysyi takaamme ja koko porukka kääntyi katsomaan pientä paperia jota hän piteli kädessään.
"Mikä se on?", Derrec kysyi ja tunki lävitsemme nähdäkseen paremmin. Liam avasi taitellun paperin ja jähmettyi.
"Ei mikään.", Liam vastasi muutaman sekunnin kuluttua, tunkien paperin äkkiä housujensa taskuun.
Derrec pyöräytti silmiään ja käveli takaisin jonon kärkeen. Vilkaisin taas taakseni ja huomasin Liamin näyttävän melkein hätääntyneeltä. Johtuiko se siitä paperista, jonka ilmeisesti Niall oli pudottanut? Mikä sai Liamin noin hämmentyneeksi?

Jatkoimme taas matkaa, eikä Liam enää keskeyttänyt. Yritin pitää lukua siitä, kuinka monesta ovesta ja käännöksestä olimme menneet, mutta menin sekaisin jo heti alussa. En käsittänyt miten yhdessä rakennuksessa pystyi olemaan näin paljon käytäviä ja erilaisia siipiä. Ehkä pyörimme ympyrää?
Jalkoihini alkoi jo särkeä, mutta valittaminen ei kuulunut nyt vaihtoehtoihin. Onneksi pysähdyimme pian tuon ajatukseni jälkeen.

"Viekää heidät A409:n. Ferris, ota ohjat.", Derrec käski äkkiä edestä ja katosi kulman taakse. Mies, joka oli ilmeisesti Ferris, lähti takaamme ja käveli eteen. Hänen kasvoistaan ei näkynyt paljoa, sillä suuri hopeinen kypärä peitti kaiken muun paitsi hänen silmänsä.
Zacharias kääntyi katsomaan taakse ja pukkasi sitten käsivarttani. Vilkaisin taakse ja huomasin ettei siellä ollut enää vartijoita. Kuudesta vartijasta oli jäljellä enää neljä, joista yksi piteli meidän kolmen ketjuja. Kaksi toista piteli Harrya, Zayniä sekä Laviniaa, eikä Ferriksellä ollut muuta kuin Zaynin "kaulapannan" ketju käsissään. Tajusin heti, että meillä voisi olla mahdollisuus karata. Jos lähtisimme kaikki kuusi yhtä aikaa karkuun, vartijat eivät ehkä saisi kaikkia kiinni.
Zacharias katsoi minua merkittävästi ja pukkasin nopeasti Niallia. Hän hoksasi heti mitä mietimme, mikä oli hyvä. Ongelmana olisi vain saada tieto eturiviin...
Aivan kuin Lavinia olisi lukenut ajatuksiamme. Hän valahti yhtäkkiä lattialle ja peitti kasvot käsillään. Vartijat pysähtyivät ja kaikki käännyimme katsomaan kun Lavinia alkoi itkeä hysteerisesti.
Ferris tunki nopeasti Harryn edestä Lavinian luokse.
"Mitä tapahtui? Nostakaa hänet ylös!", hän käski kovalla äänellä, mutta Lavinian vollotus peitti hänen äänensä. En voinut kuin tuijottaa kummissani, mutta pian huomasin tärkeän seikan: Lavinian kasvot eivät olleet märät kyynelistä. Hän teeskenteli.
Meillä oli vain hetki aikaa ennen kuin Ferris hoitaisi homman. Eikä minulla oikein ollut muuta vaihtoehtoa..

"JUOSKAA!", kiljaisin ja välittömästi kiskaisin yhteen liitettyjen käsirautojemme ketjuja, eikä yllättynyt ja hämmentynyt vartija ehtinyt saada niistä kiinni. Kompuroimme kolmestaan taaksepäin, samalla kun Zayn ja Harry riuhtoivat omat ketjunsa vartijoiden käsistä. Lavinia oli jo pompannut ylös ja ilmeisesti potkaissut Ferrisiä nivusiin, sillä mies parhaillaan makasi maassa ja ulvoi kivusta.
"Tulkaa!", Zacharias huusi ja lähdimme kaikki kuusi juoksemaan jonossa vastakkaiseen suuntaan niin kovaa kuin pääsimme. Vartijoiden huuto kaikui perässämme ja tiesimme kaikki ettei aikaa ollut hukattavaksi. Meidän piti päästä mahdollisimman kauas, ja piiloon, ennen kuin isommat vartijajoukot lähtisivät peräämme.
"Tästä oikealle!", Niall huusi kun tulimme risteykseen ja tottelimme kaikki. Käännyimme kulmasta ja kirjaimellisesti törmäsimme Liamiin. Hän seisoi edessämme hengästyneenä ja siivet levottomasti räpytellen.
"Liam, älä ilmianna meitä! Meidän on pakko päästä-", Niall aloitti mutta Liam keskeytti hänet.
"Olen teidän puolellanne. Tulkaa mukaani.", hän puuskahti ja lähti äkkiä harppomaan käytävää pitkin. Emme epäröineet vaan seurasimme häntä.
"Näit kuvan?", Niall kysyi hiljaa ja Liam nyökkäsi.
".. Kiitos siitä. Olen ollut aikamoinen ääliö.."
"Niin me kaikki. Minne viet meidät?", Harry puuttui puheeseen ja kiskoi itsensä lähemmäs Liamia, aiheuttaen Zaynin ja Lavinian kiristämään tahtia.
"Meidän pitää hakea Zaynin siivet takaisin vielä kun voimme."



Noni! Ei ollut iltapäivä (mulla on vähä huono omatunto) mut kuitenki vielä tämän päivän puolella. Oon ollu iha painessa viimeset kaksi viikkoo ku tajusin et koulu alkaa -.- kakkosvuosi perhana soikoon! Ja jostai syystä mun lukkari on iha sekasin enkä tiiä mitä tehä xD ja kaiken lisäks mulla on liikkaa ykkösten kaa ku jätin sen viime vuonna kesken polven takia, jeeeee

Ja kyllä muuten ärsyttää että Drag me down julkastiin vasta sen meiän keikan jälkeen! Niinku seriously!?? Oisin halunnu niiiiin kuulla sen livenä ja sillee et koko kuoro vaa rääkyy sitä NOBODY NOBODYYYYY siel ja muut xD

!Kysymys!
Mille luokalle meet nyt?