The Opposite part 38

Jeanna:
Juoksimme kaikki Liamin perässä kuin viimeistä päivää, eikä minulla ollut aavistustakaan minne olimme menossa. Hengitin raskaasti ja yritin parhaani mukaan pysyä porukan mukana, mutta en koskaan ole ollut hyvä juoksemisessa. En kuitenkaan ollut ainut jolla oli ongelmia. Harry puristi kylkeään kulmat kurtussa, eikä hän juurikaan ollut minua nopeampi.
"Harry! Oletko kunnossa?", kysyin ja kirin hänen rinnalleen.
"Joo, älä minusta huoli.", hän puuskahti vastaukseksi ja irrotti otteen kyljestään, aivan kuin näyttääkseen ettei mikään ollut pielessä. Tiesin kuitenkin, että hänen kylkensä oli edelleen kipeä Zaynin jäljiltä. En kuitenkaan voinut tehdä asialle tällä hetkellä mitään, joten keskityin rytmin ylläpitämiseen ja hengittämiseen.

"Olemme perillä!", Zacharias tokaisi yhtäkkiä ja pysähdyimme keskelle avaraa tilaa, johon johti useita käytäviä eri puolelta. Huoneen katto oli korkealla, mutta missään ei ollut ikkunoita. Ainoa valo tuli suuresta kattokruunusta joka oli suoraan yläpuolellamme. Seinät olivat vaaleat, eikä missään näkynyt tauluja tai mitään muuta, mikä olisi saanut tilan näyttämään kutsuvammalta.
"Täällä ei ole mitään.", Niall sai sanottua lopulta, nojatessaan polviinsa.
"Ne ovat piilossa seinän sisässä. Lav, pidätkö silmällä noita käytäviä?", Liam sanoi ja käveli kiviseinän luo. Zayn ja Zacharias seurasivat häntä, mutta me muut jäimme kauemmas.
Liam otti ketjun kaulastaan ja painoi siinä olevan kiven vasten seinää. Kuului yksinkertainen naksahdus ja noin oven kokoinen pala seinästä liukui sivuun, paljastaen lasi vitriinin jonka sisässä oli isot, pikimustat siivet. Näkymä toi mieleeni ne perhostenkeräilijät jotka pitivät perhosia lasisissa laatikoissa. Erona oli vain se, että Zaynin siivet liikkuivat. Ne räpyttelivät heikosti, mutta heti kun Zayn painoi kätensä lasia vasten, ne pysähtyivät.


Zayn:
Hurja onnen tunne valtasi mieleni heti kun näin siipeni. Olin kaivannut lentämistä niin paljon, että edes mustaksi muuttunut väri ei haitannut iloani. Kohotin käteni ja avasin yhden ainoan salvan, joka piti lasikoppia kiinni. Ovi aukeni ja ojensin käteni koskettamaan mustia sulkia.
"Ne ovat kunnossa.", mumisin puoliksi itselleni mutta näin Zachariaan hymyilevän huojentuneena.
"Ainut ero entiseen on väri. Sille emme voi mitään, mutta niiden pitäisi kiinnittyä takaisin helposti."
Käännyin selin lasikoppiin ja kuulin kuinka siivet räpyttelivät itsensä vapaaksi. Ne kiinnityivät selkääni arpien kohdalle, juuri siihen mistä ne oli leikattu irti. Lämpö levisi välittömästi koko vartalooni enkä voinut muuta kuin hymyillä.
Niall naurahti helpottuneena ja käveli luokseni.
"Tuntuuko paremmalta?"
"Et arvaakkaan.", vastasin ja kuin kokeeksi räpyttelin muutaman kerran. Kenkieni kantapäät kohosivat muutaman sentin verran ja tyytyväisenä totesin, että siipeni olivat edelleen yhtä voimakkaat.
Kohotin katseeni ja näin kuinka Jeanna hymyili ja naurahti. Harry kohotti kulmiaan ja kääntyi myös katsomaan häntä.
"Mikä naurattaa?", Harry kysyi kummissaan, mutta Jeanna vain pudisti päätään.
"Olen vain niin iloinen, että meillä on joku ilon aihe.", hän hymyili enkä voinut olla vastaamatta hymyyn. Olin itsekkin iloisempi kuin pitkään aikaan.
"Voimme nauttia tästä kun olemme päässeet pois Gideonin läheltä.", Liam sanoi ja taputti olkapäätäni.
"Aivan. Neuvosto saa tiedon, että seinä on avattu joten meidän pitää kiirehtiä. Voimme yrittää lähteä takakautta, mutta sotilaat ovat varmaan jo asemissa porteilla.", Zacharias selvensi ja mielialani laski heti. Käännyin huulta purren katsomaan Liamia joka oli jo kääntynyt kannoillaan.
"Menen takaisin ja etsin Louisin. Yritän järjestää hämminkiä täällä sisällä, jotta ulkopuolella olisi helpompi liikkua.", hän sanoi ja katsoi olkansa yli meitä. Zacharias nyökkäsi ja veti minut ja Niallin mukaansa.

"Meidän pitää poistua ikkunan kautta ja sitten päästä porteille mahdollisimman nopeasti.", hän selitti ja vei meidät kaikki viereiseen käytävään. Tiesin näiden olevan yksityistiloja, mutta ketään ei ollut liikkeellä. Gideon oli ilmeisesti laittanut hätätilan päälle ja evakuoinut kaikki asukkaat muualle.
Zacharias avasi yhden huoneen oven ja kurkistettuaan sisälle, hän käski meidät sisään. Huone oli melko samanlainen kuin omani, mutta huomioni kiinnittyi ensimmäiseksi ikkunaan. Se oli onneksi sen verran iso, että mahtuisimme kaikki ulos vaivatta. Ja sen lisäksi näkymä oli etupihalle.
"Meidän varmaan kannattaisi jakautua ryhmiin.", Harry ehdotti käveltyään ikkunan luo. "Mutta minä menen Jeannan kanssa.", hän lisäsi perään.
"Niin on parempi. Ottakaan te myös Zayn, niin minä menen Lavinian ja Niallin kanssa.", Zacharias päätti ja Harry avasi ikkunan selälleen.
"Odottakaa! Missä me tapaamme? Jossain maanpäällä?", Jeanna keskeytti ja jouduimme kaikki miettimään hetken.
"Jos suuntaamme kaikki kohti Jeannan kotia? Sehän on tästä pohjoiseen, lähellä mutta tarpeeksi kaukana.", Niall ehdotti ja se sopi kaikille.

"Hyvä on. Menkää te kolme oikealle ja kohti etuporttia. Me menemme kohti takapihaa.", Zacharias neuvoi vielä kerran, kun olimme jo Harry ja Jeannan kanssa ikkunalaudalla. Harry oli ottanut Jeannan syliinsä, vaikka olinkin tarjoutunut tekemään sen hänen  puolestaan. Olin huolissani Harryn kyljen takia, mutta hän itse ei suostunut edes kuuntelemaan minua loppuun... Turha syyttää minua jos lentäminen ei suju kuin aikaisemmin, mumisin itselleni.
Sen kummempia miettimättä hyppäsin ikkunasta ulos ja levisin siipeni. Vain muutamalla siiven iskulla tippumiseni pysähtyi ja hymyilin tyytyväisenä kun leijuin ilmassa odottamassa kahta muuta.
Harry sanoi jotain Jeannalle ja tämä nyökkäsi. Sitten he hyppäsivät ja minun oli pakko myöntää, että Harry pysyi jopa kohtuullisen hyvin ilmassa.
Lensimme vieretysten päärakennuksen seunustaa pitkin, kohti etupihaa joka alkoi häämöttää kulman takaa. Se näytti autioilta ja ehdin jo huokaista helpotuksesta. Sitten viiltävä kipu iski oikeaan siipeeni ja hämmentyneenä näin hopeisen nuolen sojottavan sulkien seasta.
"Harry! Se on väijytys!", huusin ennen kuin aloin menettää korkeutta. Harry kääntyi katsomaan minua järkyttyneenä ja liisi kohti maata, juuri kun uusi nuolisade lensi hänen päänsä yli.

Tömähdin maahan ja kiskaisin heti nuolen irti siivestäni. Verta alkoi heti vuotamaan, mutta haava ei ollut vakava. Pääsisin lentoon, mutta siitä tulisi kivuliasta.
Tiputin nuolen maahan ja käännyin katsomaan pääovelle, joka oli suoraan edessäni. Ovet avautuivat ja sotilaita alkoi vyöryä ulos, Gideon etunenässä. Hänen katseensa osui heti minuun ja huulet vetäytyivät hymyyn.
"Zayn! Ala tulla!", Harry huusi takaani enkä epäillyt hetkeäkään. Yritin kerätä voimaa siipiini joten pinkaisin juoksuun. Harry ja Jeanna seisoivat vain muutaman kymmenen metrin päässä minusta, kumpikin tuijottaen sotilaita.
"Hypätään reunalta!", huusin ja lähdimme kaikki juoksemaan puutarhan läpi, väistellen nuolia ja keihäitä parhaamme mukaan.
Mutta portti ei tuntunut lähestyvän ollenkaan. Sotilaat sen sijaan kirivät meitä joka metrillä ja äänistä päätellen osa oli jopa ilmassa.
"Menkää te! He haluavat minut kuitenkin!", huusin epätoivoisesti tajutessani asian itsekkin. Mutta Harry tarttui hihaani ja kiskoi minut mukaansa, välittämättä sanoistani.
"Älä hulluja puhu! Me lähdemme täältä kolmestaan, halusit tai et!"

Jeanna, joka juoksi edellämme, kääntyi katsomaan olkansa yli ja yhtäkkiä hän näytti kauhistuneelta.
"Harry!", hän huusi, mutta liian myöhään. Harry notkahti ja huudahti yllättyneenä. Nuoli sojotti hänen oikeasta olkapäästään ja veri alkoi tahraamaan hänen valkoista paitaansa.
"Voi helvetti...", Harry henkäisi ja puristi olkapäätään kivun sekainen ilme kasvoillaan.
"Me olemme kohta perillä!", kannustin ja vedin nyt hitaampaa Harrya mukanani. Tulimme reunalle ja Jeanna tyrkkäsi portin auki.
Mustat sade pilvet laineilivat allemme, eikä ajatus hyppäämisestä kuulostanut enää niin hyvältä. Tosin sotilaat kuulostivat pahemmalta.
"Jeanna! Tule tänne niin minä kannan sinut!", käskin ja mukisematta Jeanna tuli viereeni, luoden pelokkaan katseen Harryyn joka oli kääntynyt katsomaan taaksemme.
Olin aikeissa vetää Jeannan viereeni, kun Harry huusi hänen nimeään. En ehtinyt kääntyä ympäri ennen kuin tunsin Harryn lennähtävän meitä päin ja kaaduimme kaikki kolme reunan yli.





No nyt tuli pitkä! Ja meni 70% akkua....
Laitoin tonne yläkulmaan kyselyn seuraavasta ficistä (jos se nyt näkyy siellä) vaikka tää ei ookkaa iha vielä loppu! Siellä on myös vaihtoehtona Larry, vaikka semmosta en ookkaa koskaan tehny. En takaa että semmonen (en oikeesti osaa xD) tulee, mutta voi äänestää nii nään mitä te taas haluaisitte!